Nyt Emäntä kaappaa minun blogini!
Ainakin tämän yhden postauksen verran.
Nimittäin kävi siis seuraavasti:
Emäntä ja Isäntä lähtivät lomalle. Tilasivat taksin vartin yli viisi lauantaiaamuna. Minä jäin tyrmistyneenä
istumaan eteisen lattialle kun ne kehtasivat häipyä laukkujensa kanssa ovesta ulos ilman minua.
Ja nyt Emäntä kehtaa vielä käyttää tätä minun, minun, minun blogiani esitelläkseen teille lomakuvia. Voi voi voi voi voi teitä raukkoja blogin lukijoita. Koittakaa kestää...
Sillä aikaa kun täällä Suomessa pakkanen paukkui,
Sisiliassa oli tällaista:
Sunnuntain lounasta vietettiin ulkona - oli tyyntä, aurinkoista, pilvetön taivas, turkoosi meri.
Ja hyvää ruokaa! Joka päivä, joka kerta.
Asuimme Siracusassa, joka on jo n. 700 eKr kreikkalaisten asuttama kaupunki.
Asuntomme parvekkeen näkymää ei voinut valittaa.
Etnakin häämötti meidän parvekkeellemme.
Tuo kolmiomainen pömpeli on kirkko - olipa perin erikoinen sellainen, myös sisältä.
Paikallisen torin antimia.
Tori oli tuoksujen ja värien ja äänien tyypillinen italialainen yhdistelmä.
Kalakauppiaat huutelivat kovaan ääneen päivän tarjouksiaan.
Nenään tuoksahti milloin appelsiinit, milloin yrtit, milloin kalat.
Ja ne vihannesten, hedelmien ja kasvisten värit!
Erikoisin myyntiartikkeli torilla oli merisiili - siis sellainen pyöreä piikikäs otus.
Pienellä pöydällä oli iso keko merisiilejä - vahinko, että sillä kertaa kamera oli kotona.
Tutkimme kotona netistä merisiilin syönti ja totta totisesti - se on syötävä. Se halkaistaan ja sisus syödään. Vähän kuin osteri. Taas viisastuimme vähän.
Ja Siracusassakin aurinko laski länteen.
Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi.
Ekana päivänä teimme retken Vendicarin luonnonsuojelualueelle.
Siellä on lintujärviä, joihin erityisesti Afrikkaan matkaavat linnut pysähtyvät välilaskulle. Meidän retkipäivänä järvellä näkyi merimetsoja, erilaisia sorsalintuja, flamingoja ihan luonnonvaraisena sekä näitä valkoisia lintuja. Kahdella oikean puolimmaisella linnulla on hyvin erikoinen nokka - pitkä, leveä ja litteä. Niillä ne tonkivat järvenpohjasta itselleen ruokaa.
Vendicarissa oli myös karhunvatukoita.
Puskassa oli kukkia, kukkanuppuja, raakileita ja täysin kypsiä karhunvattuja.
Ja maku - aaaahhhh!
Vendicarissa oli myös tällainen erikoisuus, jota emme olleet koskaan nähneet.
Ranta oli suoraan sanottuna pullollaan tällaisia palleroita - kuin huovutettuja villapalleroita. Pallero oli tosi kevyt ja vähän karhea.
No, tutkimme asiaa ja nämä pallerot ovat "Neptune Grass" palleroita.
Kyseessä on Välimeressä kasvava ruoho, Posidonia oceanica, joka muodostaa meren pohjassa ikään kuin niittyjä. Ne ikään kuin kelluvat vapaasti ja aikaa myöten ne muotoutuvat palloiksi ja huuhtoutuvat rantaan.
Todella erikoinen luonnon ihme!
Oliivipuulehto - joita riitti.
Vendicarista ajoimme Marzameniin, pieneen kalastajakylään lounaalle.
Siellä oli kalatehtaan edustalla kuormalavoittain tällaisia pötkylöitä.
Hmmmm.
Kävimme sitten kysymässä siinä pyörivältä kalatehtaan työntekijältä, että mitä ihmettä nämä pötkylät ovat. Ja arvakkaa mitä ne ovat!
Mätipusseja.
"The fish is really big" sanoi työntekijä.
No sen uskomme, kun yksi mätipussi on tuon kokoinen.
Siinä niitä oli kuivumassa auringossa.
Tomaattien kasvatusta oli myös valtavasti.
Kävin kuikkimassa kameran kanssa yhden kasvihuoneen nurkalla.
Tässä kuvassa on tomaattikasvihuoneiden meri.
Ja näitä tomaattikasvihuoneiden meriä oli PALJON!
Sitruunalasti matkalla myyntiin.
Ja taas Etna!
Se pompahti tasaisin välein näkyviin autoreittimme varrella.
Vuorien päällä oli vanhoja kaupunkeja.
ja lammaslaumoja
ja rehevää viljelysmaata vuorien ylängöillä
Caltagironen kaupunki on erityisesti keramiikan kaupunki.
Siellä ovat nämä huikeat rappuset, jotka johtavat ylös
- kirkolle tietenkin.
Jokaisen rapun reuna oli paikallista keramiikkalaattaa.
Nämä rikkakasvit meitä ihmetyttivät. Kilometritolkulla tällaista ison rikkakasvin näköistä peltoa, joten pakkohan se oli pysähtyä ja mennä lähemmin katsotaan, mitä tämä on.
Artisokkaa!
Ei olisi heti uskonut.
Nyt näytti olevan artisokan sesonki, koska artisokan myyjiä näkyi monessa paikkaa. Myyjä = vanha kolmipyöräinen auto, jossa lava täynnä artisokkaa. Maajussi itse myymässä.
Kasvihuoneita ja lampaita ja vuoria.
Tämä lintu oli löytänyt hyvän paikan lampaan selästä eikä se ollut moksiskaan vaikka koko lauma, oma lammas mukaan lukien, liikkuivat koko ajan eteenpäin.
Temppelilaakso.
Tämä on Unescon maailmanperintökohde eli kreikkalaisten rakentamat seitsemän temppeliä, tai siis oikeastaan niiden rauniot.
Parhaiten säilynyt on tämä Concordian temppeli.
Klassinen näkymä - oliivipuita, palmuja, sypressejä.
Sen verran mainittakoon, että tämä yllä ja alla oleva näkymä oli meidän hotellimme ikkunasta. Bongasimme pienen hotellin, Villa Athenan, tien varresta ja kävimme kysymässä, onko siellä yhdeksi yöksi huonetta ja mitä maksaa. No, nyt on talvisesonki ja hotelli oli lähes tyhjillään niin saimme todellakin edulliseen hintaan huoneen. Hotelli oli viiden tähden hotelli ja kuului ketjuun "Small luxury hotels".....
Näkymä ikkunasta oli tyrmäävä! Samoin kuin aamiainen!
Eikä huoneessakaan ollut todellakaan mitään valittamista.
Aamulla lähdimme kävellen kiertämään Temppelilaakson - tai oikeastaan temppelit olivat vuorien päällä.
Mantelipuut alkoivat kukkimaan.
Concordian temppeli, joka on parhaiten säilynyt näistä kaikista seitsemästä temppelistä.
Temppelilaakson vartija.
Pähkinänakkeli vai mikä se lauloikaan tässä pähkinäpuussa.
Pienen pieni lintu mutta huikea laulu.
Alueella oli valtavasti mantelipuita, erilaisia pähkinäpuita sekä pistaasipuita.
Mantelit ja pistaasit olivat ylipäätään sellaisia juttuja, joita ei voinut Sisiliassa välttää. Kumpaakin lajia kasvaa Sisialiassa paljon ja niitä käytetään hyvin monipuolisesti ruuanlaitossa, leivonnassa, jälkiruuissa jne.
Pistaasijäätelö - mmmmmm
Pistaasipesto - mmmmmmm
Mantelikeksit - mmmmmmm
Viikunatkin ovat kypsymässä. Hassua - ei yhtään lehteä puussa mutta itse hedelmät jo kovasti pullistelevat.
Tässä teille vähän tuokiokuvia Sisilian reissulta. Kivaa oli ja loma teki hyvää.
Mutta kivaa oli tulla kotiin!
Mutta varmasti haluatte tietää, miten minulla meni!
No tosi hyvin!
Minulla oli luksusta, kun sain olla kotonaan koko loman ajan tutun ihmisen kanssa.
Sallamari - suurkiitokset!!! Wuh wuh ja pus pus
Seuraavassa postauksessa taas MINÄ olen pääasiassa.
Hoidetaan nyt tää tammikuu loppuun ja sitten helmikuussa palataan blogin postaukseen!
Pus ja Wuuh
