Emännällä oli taas vapaapäivä.
Meille tuli vieraita - rouva Kirjanpitäjä koiransa Maxin kanssa.
Max oli minua vähän vanhempi mutta pienempi kokoinen.
Kovasti minua ensi alkuun ihmetytti, että mitä tällainen häiskä meillä tekee.
Tulee kuin kotiinsa,
penkoo minun lelulaatikkoni ja kantaa sieltä kaikki lelut lattialle
ja näyttää vielä niin tyytyväiselle, kun on saanut tassuilleen mun lempparipöllön.
Minä en ala mitään, en leiki sun kaa!!! Murr.
Ja sitten kun yritän villitä Maxia leikkiin,
niin tulos on tämä !
Komeet hampaat eikös olekin!
Vaikka olihan Max ihan ystävällinen tyyppi.
Kyllä me sitten sovussa juoksimme ympäri huushollia ja leikimmekin yhdessä.
Oikeastaan oli oikein kiva, kun oli koiravieras meillä. Toihan se vaihtelua tähän minun todella yksitoikkoiseen ja tylsään elämääni - hahaa.
Kun vieraat lähtivät, lähdimme mekin Emännän kanssa.
Emäntä vei minut taas uimaan.
Olimme kahdestaan rannalla eikä meillä ollut kiire.
Minä niin rakastan tätä lelulla leikkimistä rantahiekassa!
J
Ja päivän filosofinen kysymys kuuluu:
miten etanat synnyttävät ja montako poikasta kuuluu yhden etanaparin perheeseen???
Jaa, että mistä tällainen luontokysymys nyt kumpuaa?
No se kumpuaa siitä, että aamupissareissulla huomasimme nokkospehkon, jossa oli kymmeniä pienen pieniä etanoita. Pienimmät olivat sentin mittaisia ja niillä oli jo pienen pienen pieni kotilo selässä. Siinä vieressä oli maitohorsmaa, jossa yhdessä maitohorsman varressa oli kaksi isoa etanaa - siis etanaisä ja etanaäiti.
Aikamme asiaa pähkäiltyämme päättelimme Emännän kanssa, että nämä kymmenet pienet poikaset ovat tämän yhden perheen etanalapsia.
Emänetä meinasi, että lähettää asiasta kysymyksen Luontoiltaan, joka tulee juuri tällä hetkellä raadiosta. Mutta sitten päivän kiireet veivät voiton ja kysymys jäi lähettämättä.
Selvittelemme asiaa.
Eipä tässä muuta - taas sataa vettä kuin aisaa. Sehän ei ole mikään uusi asia tänä kesänä.
Siispä - istukaa kotona sateelta suojassa ja kutikaa.
Saa myös virkata!
Wuh.
