Yökylässä II

Tämä on ollut kyllä tapahtumarikas viikko!

Olin taas yökylässä Kokoushuoneistossa.

Rouva oli yksin koska Herra oli lähtenyt työmatkalla ulkomaille.

Rouva haki minut jo torstaina aamulla, en siis ehtinyt käydä torstaina töissä ollenkaan.

Vietimme yhdessä torstaipäivän, torstai-perjantain välisen yön ja vielä perjantai aamun.

Siis sellainen 24 tunnin maisemanvaihdos.

Eikös minulle ole laitettu hieno ruusupeitto!

Se on se "Tessun oma paikka".

Välillä se on ruusupeitto, välillä se on punainen matto, joskus se on pyyhe

tai Emännän kampaajan luona se voi olla vaikkapa Emännän huppari.

Mutta kun minulle näytetään paikka ja sanotaan "Tessun oma paikka", tiedän, että se on minun paikkani. Siinä voin sitten tarkkailla maailman menoa tai ottaa vaikkapa tirsat.

Kokoushuoneistossa on rappuset yläkertaan.

En oikein tykkää niistä, kun vähän pelottaa se rappusten nousu.

Mutta Kokoushuoneiston Rouva on kiltti - se kantoi minut yläkertaan.

Kokoushuoneiston Herra oli jättänyt minulle tehtävän:

jonka suoritin helposti.

Laatikko auki - jihuu!

Kokoushuoneiston ylipääjohtajan kesäpaikka.

Ylipääjohtaja oli nyt kuulemma kesälomalla.

Ylipääjohtajahan puhuu eri kieltä kuin minä,

se puhuu sitä miu-mau-kurnauskis-pörrr-kurrrr -kieltä.

Aamulenkin maisemat ja tuoksut.

Voi että kun oli kivaa olla yökylässä. Onhan se sellaista vaihtelua kun pääsee pois kotinurkista. Se luovuus alkaa kukkimaan paljon paremmin kun on vähän pois maisemista.

Kiitos Kokoushuoneiston Emännälle, tulen varmasti kolmannenkin kerran.

Nyt alkaa uusi viikko, kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi. Kyllä meni kesäkuu äkkiä!

Hauskaa heinäkuuta! Menkää tekin yökylään!

Wuh.

Tampereen reissu

Moro - oltiin nääs Tampereella Emännän äidin luona kaks päivää. 

Tampereen retki tietää poikkeuksia rutiinipäivistä ja -askareista.

Ensinnäkin Emännän äiti, Hilkka

siltä saa naksuja tosi helposti. Kunhan vain istun keittiössä ja tuijotan sitä. Sitä paitsi Hilkalle ei tarvitse koskaan tehdä mitään temppuja. Se sanoo vaan, että "tässä on naksuja, ei tarvi temppuilla".

Jos vähän vielä näytä sille, että olen nälkäkuoleman partaalla, naksuja irtoaa takuulla!

Tampereen erikoisherkku:

savuluu

Tätä saan ainoastaan ja vain Tampereella. Hilkka käy ostamassa niitä Tampereen Kauppahallista ihan vain minua varten.

Mum murs mrrr mummm ihanaaaaaa lihaaaaaaaaaa

Ja kun lihat olen lihat syönyt, on niin ihanaaaaaaaa

kalvaa vielä itse luuta.

Kyllä minulla vatsa pullotti!

Mutta niin pullotti Emännälläkin - Hilkka paistoi lättyjä......

Tampereella teimme retken Hatanpään Arboretumiin.

Kuten kuvista näkyy, oli hieno kesäpäivä.

Ja hienot maisemat.

Pyynikinharju koko komeudessaan.

Tänne päin vilkutimme Eerolle ja Pirjolle

vilk vilk vilk

Kun retkemme oli tehty, pääsin uimaan Kauksulle.

Siellä on erinomainen ranta josta pääsee hyvin uimaan. Rannassa tulee myös nopeaan äkkisyvää, joten joudun tosi nopeasti ihan oikeasti uimaan. 

Minä niin rrrraaaakkkkaaastaaaaan mun oranssia vesilelua!

Sinne se taas veteen mulahti.

Ja minä perässä

Ja jokaisen uintikerran jälkeen seuraa raaaaviiiisssstuuuuuus

Se on kuulkaas niin nopea toimenpide, että kamera ei kerkee yksinkertaisesti mukaan.

Kuten näette, oli täydellinen kesäpäivä!

Ja lisää ravistuksia:

Voi voi voi kun tämä ihana uinti ei koskaan loppuisi.....

Vaan kyllähän se loppui. Isäntä sanoi, että hän päättää, milloin lopetetaan ja siihen on minun tyytyminen. Pah. 

Vaikka on se sanottava, että vaikka päivän retkeily ja uiminen olivat ihanaa, niin olin kyllä myös väsynyt. 

Ihaninta kaikesta oli olla Hilkan kainalossa sohvalla!!!

Kiitos Hilkka kaikesta!

Juhannuspäivä ja sunnuntai

Heippa taas!

Juhannuspäivä - uh, oli vähän ikävää.

Säätila oli:

lievästi sanottuna sumuinen. Ainoa valopilkku oli Emännän keltainen pusero.

Sitä paitsi minulla oli vähän huono olo. Ei, ei ollut krapulaa Mahassani mulisi ja pörisi, en halunnut edes syödä. Oli vähän huono olo. Emäntä oli sitä mieltä, että olin syönyt jotain sopimatonta. 

Mutta en sitten tiedä mikä oli syy. 

Niinpä päätimme kolmisin, että pysymme kotona. 

Emäntä kaivoi jauhot, kapustat ja muut leivontatarvikkeet esille ja alkoi leipomaan. Se sanoi, että se on jotain sellaista terspattia sille - niin kuin neulominen tai virkkaaminen on toisille ihmisille jotain sellaista terspattia - vai mikä se sana nyt sitten onkaan.

Pullia ja sämpylöitä tuli uunista ulos. Haistoin työpöydältä ainakin voin, sokerin, fariinisokerin ja kananmunat. Voin ihan vaan näin sivulauseessa kertoa, että kerran, kun Emäntä oli voidellut ihan tuoreen lämpimän sämpylän voilla, se jätti sen työpöydälle. Ettekä varmaan arvaa - pääsin nuolemaan ne lämpimät voit! Pahus vaan, että Emäntä ehti paikalle juuri ennen kuin ehdin napsaista sämpylänkin suuhuni. Emäntä ei taputtanut minua päähän!!! Tsot-tsot-tsot!!! 

Mutta pitkään nuoleskelin huuliltani voin makua! Nammm.

Sitten iltaa kohti minunkin oloni jo parani, mulinat ja pörinät lakkasivat ja ruokakin maistui.

Ja uni. Nukuin koko yön ilta kymmenestä aamuun varttia vaille kahdeksaan.

Ja jos haluutte tietää, niin nukkuivat myös Emäntä ja Isäntä.

Koska Emäntä oli tehnyt tuoreita pullia, se laittoi meidän kavereille viestiä, että täällä olis sunnuntaina pullakaffet tiedossa.

Ja voi kuinka ihanaa - ne tulivat! JEE.

Meille tulivat Rouva Satokassi puolisonsa kanssa sekä Herra ja Rouva Kokoushuoneisto.

Vieraiden tulo tietää minullekin leikkiseuraa. Voin aina valita, kenelle vien pallon. 

Hmmm - välillä oli jopa vähän vaikea valita, kuka on seuraava, joka heittää pallon. Oli niin monta hyvää ehdokasta.

Oli myös ihanaa olla Rouva Kokoushuoneiston kainalossa sohvalla. Hrrrr ja purrr.

Oli kiva iltapäivä.

Ja - hahaaaa - eteinen oli täynnä kenkiä. Aloin niitä sitten ajan kulukseni kantamaan yhden kengän toisensa perään vieraiden eteen. Vieraat tosin tulkitsivat sen niin, että on aika lähteä kotiin mutta enhän minä sitä tarkoita. Minä haluan vaan tehdä näitä kantohommia. 

Kannoin jokaisen kengän vuoron perään kunnes kaikki kengät eteisestä oli kannettu vieraiden eteen.

Palkinnoksi sain yhdestä kengästä yhden naksun. Ja paljon kiitosta ja kehuja.

Ja sitten ne lähtivät.

Hmmmm????

Mitähän tein väärin????

Kello on nyt 16.33 sunnuntaina. Emäntä sanoi jotain sellaista, että "sää et Tessu tiäräkkään, kuinka sulle on tulossa kiva viikko". No en tiedä en, koska minulle ei kerrota koskaan mitään. 

Paitsi sen tiedän, että kohta lähdemme koirapuistoon ja saan päästää kaiken energiani taas irti.

Nähtäväksi siis jää, mitä tuleva viikko tuo tullessaan.

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja muistakaa tehdä jotain sellaista ihanaa, joka on teille jotain sellaista terspattia. Niin kuin vaikka heitellä palloo.

Wuh. Pus. Pus. Pus.

Juhannusaatto

Juhannusaattona sää oli aamusta sateinen mutta puolen päivän aikaan sade loppui ja sää kirkastui.

Suuntasimme koko porukka koirapuistoon. 

Siellä olikin sutinaa!!!

Voi että oli hauskaa!

Arvaatte varmaan sen, kun katsotte näitä kuvia.

Vaikka tämä koirakaveri oli iso, niin voi taivas, kuinka lempeä ja ihana.

Leikkikavereita kahta kokoa

Tämä koiruli oli vielä pentu, 14 viikkoa. Mutta kokoa jo reilusti. 

No, sehän onkin Tanskan doggi.

Juhannuskaveruutta I

Juhannuskaveruutta II

Voi Laku, kun olet söpö. Ja niin pieni pentu vielä.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Juhannuskaveruutta III

Melkein kuin siskokset

Kyllä aina löytyy - joku, jolla on herkkuja taskussa....

Leikkikaverukset

Juhannuskaveruutta IV

Ja välillä voi vaan pinkaista kovaan juoksuun vailla päämäärää,

ihan vaan siitä ilosta, että elämä on vaan niin ihanaa!

Mutta aina on uutta opittavaa!

Pitää kuulemma olla päänvaivaa ja aivotyötä. Hmmmm.

Isäntä ja Emäntä ovat päättäneet opettaa minulle uuden jutun.

Sen nimi on "hyppää"

No eihän sitä tarvinnut minulle montaa kertaa selittää, mitä pitää tehdä.

Kun ensin yritin kiertää esteen, Emäntä pisti herkun poskeensa - eikun taskuunsa ja sanoi vaan, että "ei, ei". No, yritin sitten mennä maahan ja pysyä paikoillani. Sekään ei tuottanut tulosta.

Katsoin Emäntää kysyvästi ja syvälle silmiin - "mitä sinä oikein haluat, että minä teen".

Isäntä oli esteiden toisella puolella ja Emäntä oli toisella puolella. Isäntä näytti kädellään, mitä pitää tehdä ja Emäntä houkutteli herkun kanssa esteen toisella puolella.

No johan minä sitten kässäsin - piti hypätä!

Niin minä sitten aloin hyppimään. Monta kertaa peräjälkeen. Tauko. Toinen sessio monta kertaa hyppimistä peräjälkeen. Ja Emäntä ja Isäntä kovasti kiittelivät ja antoivat herkkuja.

Sitten kun olin hypännyt kahden laudan mitan esteen yli, ne rontit korottivat esteen!

PAH.

Mutta onhan se kivaa, tuo hyppiminen. 

Mutta mihin sitä taitoa tarvitaan?

Onko teillä, arvoisat lukijat, jotain ideaa? Jos on, voisitteko kertoa siitä myös minulle.

Ja hei, muistakaa tekin pinkaista juoksuun aina välillä!