Jouluvalmistelut osa kol

Ai niin, ei oo enää jouluvalmisteluja.

Nyt on jouluaatto.

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

Nautitaan vapaapäivistä kukin parhaaksi katsomallaan tavalla.

Niin, ja syödään herkkuja.

Wuh ja pus pus pus

Jouluvalmisteluja osa kax - surkeeta

Rakas joulupukki!

Kun mää näin surkeena kattelen mun surkeita leluja,

anoisin kunnioittavimmin ja nöyrimmin Teitä herra Joulupukki tuomaan minulle uudet lelut näiden tilalle:

Tässä mää olen surkeena - näin surkeena mää olen, 

eikös ala vaan Herra Joulupukkiakin itkettämään tää surkeus.

Kuvatkin on niin surkeen harmaita

Ja nää mun lempilelut ne vasta surkeita onkin:

Tää on kuulkaa mun vauvalelu, mun ihan ENSIMMÄINEN lelu, 

jonka olen saanut Emännän kännäyskavereilta.  

Ja nyt mun vauvalelulammas on näin surkeassa jamassa.

BYÄÄÄÄ

Ja sitten mun pallo - yx monista - näin surkee, että tää ei oo enää edes pallo vaan joku mikä lie uuden disainin munakuppi - eikä siinäkään edes se muna pysy vaan se on surkeeta disainia.

Eiks teillekin jo tuu tippa linssiin kun luette tästä srukeudesta!

Nii-in. Mun kanssa pitää nyt ollaa niin srukee että sitten kerralla päästään tästä srukeudesta yli ja taas elämä voittaa.

Srukeeta on myös tällaiset asiat pöydällä.

Ainakin minun kannaltani.

Mutta Emännän ja Isännän pulinasta päätellen, ei ole srukeeta ainakaan heille.

Hmmmm.

Vietetään jouluviikkoa

ja hahaa - ei vaisinkaan, ei olla srukeita!

Wuh ja pus kaikille!

Jouluvalmisteluja, osa yx

Että tällainen on uusi ystäväni, Tonttu.

Jatketaan jouluvalmisteluja. Wuh.

Valokuvamallin vaikea elämä

Joulukuuta rakkaat lukijat!

Viikot ovat vierineet hurjaa vauhtia. Jouluun on enää kaksi viikkoa.

Kaiken muun työn ohella olen joutunut olemaan myös valokuvamallina.

Ensin Emäntä halusi kuvia, joissa on Tonttu ja minä.

Noh.

Enhän minä ollut Tonttua aiemmin tavannut, ihmettelin, että mikä otus tähän silmieni eteen putkahti.

Minä luulin, että sain uuden pehmolelun ja otin sen heti ns. käsittelyyn.

Mutta ei, Emäntä sanoi vaan, että "ei Tessu, ei koske"

arvakkaa vaan, oliko minulle vaikeaa olla koskematta!

Mutta saimme lopulta yhden onnistuneen otoksen:

Koska kyllähän minussa on kuitenkin tätä Valokuvauksellisen mallin ainesta.

Eikä nää hommat tähän loppuneet!

Emäntä halusi toisenkin joulukuvan.

Sellaisen missä me istutaan vierekkäin pusikossa ja Emännällä on tonttuhattu päässä.

No, tänään sunnuntaina oli sen verran hieno sää (=ei satanut eikä myrskynnyt) niin lähdimme porukalla kuvausretkelle. Sinne jonnekin pusikkoon, että Emäntä saisi sitä "atmosfääriä". 

Voi jessus sentään mitä turaamista,

sanon minä!!!

No - hmmmmm. Epäonnistuneita kuvia tulee aina paljon enemmän kuin onnistuneita.

Jos Emäntä oli kuvassa hyvin niin sitten minä en ollut:

Ja joskus olimme kumpikin ihan suttuja.

Oikeastaan useimmissa kuvissa....

Ja kun Emäntä oli ihan suttu

niin minä olin tosi hyvä!

Tässä alakuvassa Emäntä oli NIIN kauhean näköinen, että sen pää oli pakko leikata poikki.

Huomatkaa kuitenkin, että tällä kertaa minä olen kuvassa ihan jees. 

Mutta kun oli otettu joku 129 kuvaa, niin kyllä sieltä sitten yksi kuva kelpasi tähän Emännän ajatukseen. Huh huh, mutta oli se urakka.

Tiiättekö, ei ole helppoa hommaa olla valokuvamalli!

Kuvausten jälkeen sain palkinnon ja pääsin Uutelan Koirapuistoon riehumaan. 

Ja kyllä minä tyttö riehuin!

Siellä oli paljon kivoja koirakavereita, joiden kanssa pääsi painimaan, juoksemaan, haistelemaan, hakemaan palloa ja tekemään näitä koiralle todella tärkeitä asioita.

Kotiin tulikin sitten varsinainen Rapa-Ripa-Tessu,

joka joutui suoraan kylpyhuoneeseen ja kokovartalopesuun.

Jonka jälkeen kaaduin sohvan nurkkaan.

Zzzzzzzzz

Kauniita unia kaikille!

Kiire kiire kiire

Heippatirullaa-rallaa-tsallallatilaaa

rakkaat lukijat!

Nyt täytyy todeta, että nyt on kiire kiire kiire kiire....

niin kiire kiire kiire

ettei kerkee tekeen mitään.

Minun kohtaloni on nyt vaan kulkea tämän kiireen kanssa mukana,

ensin varastolle pakkailemaan tavaroita, sitten torstaina Tampereelle Käden Taidot messuille

(aaahhhhh ihanaaaaaaa - pääsen Hilkan ihaaanaaaan hoivaan

moneksi päiväksi)

ja taas sunnuntaina takaisin kotiin

ja taas maanantaina varastolle purkamaan tavarat

ja ja ja ja

oi kamalan kamalan kamalaa kun on niin kiire kiire kiire.

Joten älkää unohtako tätä meidän blogia,

palaamme asiaan marraskuun lopulla kun kiireet ovat hellittäneet.

Meillä on jo uusia juttuja tänne blogiin muhimassa päässä!

Eletään marraskuuta -

miten se menikään se laulu,

oi syyskuu, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee..

Ja pitäkää kiirettä

ei vaisinkaan,

ÄLKÄÄ!

WUUH ja pussss

wi have biin shopping

After teurastus and suolistus wi have guud njus.

We häve biin shopping wit Emäntä.

Nau (kissako sanoo näin- kuulostaa tutulta, hmmm) Ai häve nju aksessories. Veri meni nju aksessories.

Lets häve a luuk:

Sävy sävyyn työvaate ja hihna.

Huomauttakoon, että hihnassa kulkeva harmaa nauha on heijastinnauhaa.

Sitä pitää pimeässä näkyä. Hihna on pyöreä ja siten miellyttävä käteen.

Tämä hihna on päivittäiseen käyttöön.

Jokaisen Elegantin Donnan vaatevalikoimaan kuuluu musta perusasu.

Tämän Donnan perusasu on musta nahkahihna. Se on hyvin Elegantti ja tarkoitettu vain Elegantteihin tilaisuuksiin. Ei ollut ihan halpa. Mutta jokainen Donna maksaa joskus siitä, että on todella Elegantti.

Vaatekaapissa on tärkeää, että eri asusteita voi hyvin yhdistellä toisiinsa. Ei kannata ostaa sellaisia vaatteita tai asusteita, jotka eivät sovellu käytettäväksi yhdessä. Tällaiset impulssiostokset jäävät sitten kaapin nurkkaan käyttämättömänä. Kuten huomaatte, tässäkin on tuo musta perusasu, jota sitten väritetään eri värisillä kaulapannoilla. 

Käytettävän kaulapannan väri määräytyy puhtaasti päivän fiiliksen mukaan. 

Huiveja! Jokaisella Elegantilla Donnalla pitää olla paljon eri värisiä huiveja. 

Vähän minua harmittaa, että Emäntä osaa aina vaan näitä samankuosisia huiveja ja puuvillaa.

Haluaisin niin Marja Kurjen silkkihuivin. Niihin Elegantteihin tilaisuuksiin.

Ja taas - täydellinen mäts - kaikki sopii kaikkien kanssa!

Elegantti musta kruunaa kirkkaat värit.

Siis elegantteihin tilaisuuksiin ainoastaan.

Syksyn tärkein varustus Elegantilla Donnalla on tietenkin syksy-talvitakki.

Sillä onkin paljon vaatimuksia: se pitää pystyä pukemaan helposti päälle, sen pitää näyttää hyvälle, sen pitää istua täydellisesti vartalon päällä, sen pitää näkyä liikenteessä hyvin ja se pitää olla konepestävä.

Tämä talvitakki on täydellinen!

Ja olen myös täydellinen malli - supermodel professional indeed.

Ylimmässä kuvassa - poseeraan siis istualtani, jotta  kuvassa näkyy takin kaunis, naisellinen ja linjakas leikkaus.

Tässä alemmassa kuvassa poseeraan seisten - näin näkyy taki täydellinen istuvuus.

(Ja minun kaunis ja sopusuhtainen vartaloni - ha haa)

Ja tässä alemmassa kuvassa toteutan luontevasti kuvaajan toiveen:

katso tänne ja hymyile!

Takki: Clas Ohlsson

Turkki ja kampaus: Superiore Bellissima Magnifico Splendido

Silmämeikki: Trucco Bella Bellissima Perfetto

Sainpa sitten vielä vähän herkkuja Mustista ja Mirristä:

Kyllä kelpaa mennä kirsu kohti talvea!

Kestetään syksyä ja

ollaan Elegantteja!

Pus!

Suolistusta - ei heikkohermoisille ja K18

Ny kuulkaa tulee rajuu juttuu,

heikkohermoiset älkööt ollenkaan vilkaisko tähän postaukseen.

Nyt puhutaan asiaa ja kovaa asiaa.

Koiran keeneissä on tää saaliin jahtaaminen ja sen suolistaminen.

No tässä nyt teille ihan kovaa faktaa miten se tapahtuu:

Ekaks on tää jänis.

Isäntä kävi Ikeassa ja osti sieltä näitä saaliseläimiä kassillisen. 

Sieltä kuulemma saa halvalla ja niitten pitäis kestää kovaakin käsittelyä.

Tää on - tai siis oli - jänis.

Kesti vartin, kun sain sen suolet pihalle.

Että se siitä kestävyydestä.... Suolet vaan lensi

Kattokaa kun kikka on se, että ekaks tehdään yksi reikä. Yleensä sinne kohtaan, mistä saadaan suolet pihalle. Joskus joutuu tätä ekaa reikää litruttaan aika pitkään mutta sitten kun eka reikä on saaliiseen saatu, saaliin peli on menetetty. 

Ja on meinaan niin ihanaa kun pääsee käsiksi kuonoon ja korvaan. Ah, se nautinto kun kuonosta saa kunnon otteen ja lopulta siitä lähtee iso pala pois. 

Lopulta jänis on lopullisesti heittänyt veisinsä olohuoneen lattialla. Suolia tursuaa.....

Sitten sain oktopussin - siis mustekalan. Sen piti olla TODELLA kovaa tekoa, oli sanottu Isännän siskolle eläinkaupassa.  Tää mustekala onkin kiva, koska sillä on niitä lonkeroita ja se on reilun kokoinen. No, mää jouduin sitten tekemään kyllä melkein vuorokauden töitä, että sain oktopussin suolistettua. Mutta lopulta ne oktopussin suolet lensivät pitkin lattiaa...

Ja suolistusten jälkeen huusholli näyttääkin tälle:

ja minä tältä:

Ai että minäkö olisin tämän siivon tehnyt? En se minä ollut, se oli Pirkka.

Mutta pysyypähän niska ja hampaat hyvässä kunnossa!

Jatketaan hommia, suolistetaan ja tehdään lisää roskaa lattialle.

Heippa!

PS. Emäntä pyysi anteeksi videoiden huonoa laatua. Se raukka joutui kuvaamaan näitä kännykällä kun näissä suolistuksissa tulee niin nopeesti tilanne päälle.

Sunnuntai aamun metsäretki

Oli kuulkaas hieno aamu tää sunnuntaiaamu!

Aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Kävimme aamulla kuuden jälkeen nopsaan ulkona, silloin oli lämpötila vain 6.6666 astetta - hrrrrrr, sanoi Emäntä, jolla ei ollut käsineitä kädessä.

Koska oli sunnuntai ja kävimme jo noin aikaisin ensimmäisen kerran ulkona, menimme sohvalle Emännän kanssa torkuttelemaan.

Kunhan päivä valkeni, Isäntä sai kahvia ja Emäntä aamupalansa, päätettiin porukalla, että lähdetään taas Koirametsään. Emäntä otti kameran, Isäntä otti sienikassin ja minä otin minut.

Niin lähdettiin.

Emäntä ihasteli aamun kaunista valoa, usvaa, kosteutta, kastepisaroita, hämähäkin seittejä....

Isäntä ihasteli suppilovahveropuskia.

Minä ihastelin mutalammikoita.

Tässä on Emännän ottamia kuvia tältä reissulta.

Se sanoi, että nyt on hyvä tehdä vastavaloharjoituksia.

Tuo usva minua kyllä pelotti - se oli niin oudon näköistä tuollainen kummallinen juttu, mikä leijaili ilmassa. Mutta Isäntä oli rohkea ja kulki kohti usvaa ja niin minä uskalsin mennäperässä. 

Ja lopulta kaikkien näiden kuvien jälkeen:

MINUN kuvani.

minäminäminäminäminä!!!!

Meillä oli kiva retki. Kotiin palasimme sienikassin kanssa - siellä oli suppilovahveroita ja tatteja. Löysimme nimittäin hyvän tattimestan ja saimme toista kiloa tatteja. 

Suppilovahveroita näyttää olevan tulossa vielä tosi paljon, joten varmasti mennään metsään toisenkin ja kolmannenkin kerran.

Loppupäivän olenkin sitten nukkunut sohvan nurkassa. Olin meinaan toooosiiii 

väsynyt!

Heippatirallaa kaikille ja nukkukaa tekin sohvan nurkassa!

PUS!

Kusti polkee

 Minä se oleen poostityttö

tralalallaa trallallallaa

kantelen kaikkia poostejaaaa,

timpparirallalleileilei

posti kun kooolahtaaa luukustaaa

niin ensiin mää kovastiiii hauuuukun

trimppatirei trumppatirei

ja sitten ne pooostit noudan

tsipadiduidaapiukunpaukun

ei mua tarviii koomentaaa

postia nopeesti kaantamaan

tsägädägäädää diu diu diu

koska sen hommaaan niin ripeeeesti teeeen

piuppalidiukkalidei

on se sitten mainos tai lehti

kirjekuori tai Gudrunin kuvasto

kaikki mää hienosti kaaaannnaan

diupatidiupatidarrandei

ja ihan saaaamaa

oonko mää töissä vai kotoona

aina mää kannaaan postit

rappatirellutirallanlei

Jooskuus mää kannan myös suuukkkaaa

tai vaikka lenkkitossuuuuu

perskutarallaa, ne ei ookkaan postii!

Yhden naksun per posti saan

sen kohta pääministerin kanssa jaan

sillä kun on nyt niin kovaa

onneks mun elämäni on somaa

fiutallipippaatsuppandei!

Ei oo koiraa karvoihin katsomista

koska minulla

EI ENÄÄ 

ole niitä karvoja!

Emäntä ja Isäntä ajoivat ne tänään pois!

Tässä on tulos - olkaatten hyvätten:

Emäntä ei voinut vastustaa kiusausta jättää pieni tupsu häntääni.

Häntäni kuulemma näyttää huvittavalle nyt kun siinä on tuo pieni tupsu huiskuttamassa

hyvää oloa.

Ei mulla muuta tällä kertaa. Mennään kohti uutta viikkoa!

Huiskuttakaa häntää!

Wuh.