Arvakkaa oonko mää joutunut vankilaan?
Mää joudun joka kerta vankilaan kun lähdetään autolla johonkin.
Enk mää ole surkeen näkönen???? Yritän aina kerätä säälipisteitä.
Ainakin Hilkalta niitä tippuu kyllä kiitettävästi! Kiitos!
Ja Hilkalle suurkiitokset hyvästä huolenpidosta viime viikonloppuna kun Emäntä ja Isäntä olivat messuilla. Niitä ei näkynyt kuin myöhään illalla, yöllä ja aikaisin aamulla ne lähtivät Pirkkahalliin hommiin. Me jäimme neljän päivän ajan Hilkan kanssa kaksin ja meillä oli kyllä tosi kivaa.
Tampereen herkkua on - arvakkaa mikä, ei ole mustamakkara vaan on SAVULUU! Sain sellaisen Hilkalta lauantaina ihan yllätyksenä ja siinä menikin monta tuntia kun sitä kalusin.
Ja voin mää tunnustaa yhden asian: osaan kyä kerjätä aika kauniisti - hyvin onnistuin kerjäämään naksuja Hilkalta kun istuin sen eteen ja katsoin sitä suoraa silmiin olen-kuolemassa-nälkään -katseella. Hi hii.
Emäntä ja Isäntä ovat olleet niin paljon sisätöissä, että nyt oli aika lähteä ulos raittiiseen ilmaan!
Sehän meille sopi.
Mikäs oli mennessä, kun oli satanut vähän lunta, pakkasta oli pari astetta ja sää oli tyyni.
Isännän kanssa mennään kohti uusia seikkailuja.
Emäntä tuli perässä kameran kanssa.
Koirametsässä tapaa koiria.
Tällä kertaa tavattiinkin tosi monta - hieno sää oli houkutellut ulos monta muutakin koiraa, isäntää ja emäntää.
Ja runsas kävijämäärä näkyi myös meidän koirien omassa somessa....
Kivoja maisemia koirametsässä.
Emäntä kuvaili näitä talven törröttäjiä ja muita lumikuvia.
Ja arvakkaa mitä mää teen tässä:
nuo ryökäleet Emäntä ja Isäntä heittivät tuonne lumihankeen mulle naksuja etsittäväksi.
Siinä olikin vähän haastetta, kun naksut upposivat lumeen. Mutta mun hajuaisti on pettämätön!
Löysin kaikki!
Jaa vähän Emäntäja Isäntä nauroivat mun lumiparralle.
Mua ei naurattanut yhtään nämä lumipaakut tassuissa. Onneksi Isäntä sulatti paakut pois kotona lämpimässä suihkussa. Mua vähän pelotti, että tällaiset paakut jäävät tassuihin loppuelämäksi. Enhän voinut tietää, että paakut sulavat - tämä oli ensimmäinen kerta kun oli lunta mun elämässäni.
Ai ai, kyllä lumi on ihanaa!
Koirametsässä pääsee juoksemaan, hyppimään kaatuneiden puiden yli ja muutenkin kurvailemaan sinne ja tänne. Se on siis niin ihanaa!!!!
Kuten kuvasta alla näkee, vauhtini on kova! Kuvaan ehti vain hännän pää ja sekin vähän epätarkkana.
Siis kaikki oli niin ihanaa!
Sää, seura, lumi, juoksut, hypyt, koirakaverit, maisemat.
Tästä lähdetään taas kohti uutta viikkoa!
Ihanaa viikkoa teille kaikille. Wuuuh!
