keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tuotetestaus

Heippa taas!

Olen ollut kovin kiireinen, koska minut on sorteerattu
työnantajani resurrrrssssien kooorrrrdinoinnissa
joutavanpäiväiseksi resurrrrrssssiksi. 

Niinpä olen saanut työtehtäviä yrityksemme
tuotekehitysosastolla.

Aloitin puuvillalankaosastolla:


Jatkoin sitten sukkalankaosastolle:


Jouduin myös testaamaan keinokuitua:



Tehtävääni tuotekehitysosastolla kuuluu myös langoissa käytettävien rullien testaaminen:


Olen kuullut, että työpaikoilla esimies on aina ihan kauhee.
No kuulkaa - niin on tässäkin työpaikassa!
Kovasti kuuntelen kun minulle sanellaan määräyksiä ja ohjeita.
Mutta en ymmärrä yhtään mitään!



Säälikää nyt minua! 
Säälipisteitä voi lähettää kommenttiosastoon.
Ja säälinaksuja voi antaa kourakaupalla kun tavataan!

Wuh, äh, noh



sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Aurinkoinen lauantai ja sateinen sunnuntai

Wuuh!
Eilen oli aivan ihana päivä!
Emännällä oli vapaapäivä vaikka oli lauantai!
Voi että, se on varsinaista ylellisyyttä. Kuulemma Emännälle varsinkin - se jaksoi sitä hehkuttaa koko päivän! Ihan alkoi jo kyllästyttää saman lauseen hokeminen.
Vaikka toisaalta - olin tyytyväinen kun sekä Isäntä että Emäntä olivat koko päivän mun kanssa!

Sää suosi ulkoilua.
Lähdimme taas sienimetsään. Edellisenä yönä oli ollut vähän pakkasta ja suppilovahverot olivat vähän kankeina pienestä pakkasesta. Mutta niitä löytyi vielä reilusti.




Emäntä kuvailee aina välillä muutakin kuin minua.
Vaikka minä kyllä haluaisin olla KAIKISSA kuvissa.
Minä minä minä!

Tuota kantoa, jossa on valkoisia kääpäsieniä, olemme ihastelleet joka kerta, kun olemme näissä maisemissa (nämähän ovat niitä salaisia maisemia, joista ei kerrota, jotta muut ihmiset eivät pääse MEIDÄN sieniapajille. heh heh.)



Emännän mielestä tällaiset kummalliset jo kuihtuneet kasvit tai niiden osat ovatkin kauniita. 
Hmmm - vähän ihmettelen. Eihän tällaista voi enää edes pureskella.


Keittiöhommissa yritän myös auttaa parhaan kykyni mukaan.
Etenkin tänään sunnuntaina, kun meille tulee ruokavieraita.


Ainakin katson silmä kovana, että pataan tulee oikeat ainekset.
Ja että Isäntä muistaa varmasti laittaa ne eiliset suppilovahverot pataan.


LIHAA!!!!!!!!!!!!


Ja sittenhän siinä kävi kuitenkin niin, että kun huomioni hetkeksi herpaantui, suppikset jäivät laittamatta pataan. Kyllä pitäisi aina vahtia joka asia joka hetki joka paikassa.

Tänään sunnuntaina sataa ja tuulee koko päivän. Aamulla Emäntä vei minut normaalille lenkille, sanoi vaan, että "kuule Tessu, nyt mennään kirsut kohti vastatuulta". Nuuh ja puuh.

Mutta päivällä fuskasin: Isäntä vei minut ulos pissalle.
Viis metriä suoraan ovesta ulosta, pissat ja äkkiä takaisin sisään. Tein sen alta minuutin.
Vaikka olenkin vesikoira niin kivempaa on tällaisella vesisäällä olla sohvan nurkassa.

Moikka ja wuh.




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Vähän taas työasioita

Elämä on yhtä työtä. Huh huh. Aina saa raataa. Onks teillä muillakin näin?
Vaikka on ollut kyllä kivojakin päiviä!

Meillä oli Kaupassa kiva likka - kuten tamperelaiset sanoo.
Emma oli sellainen TET-tyttö.
TET on lyhenne, se oli jotain "Terveesti elämän turuilla"
vai oliko se jotain "Terve eläkeläis tutut"

No, anyway, Emma oli meillä kaksi viikkoa töissä ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, Emma tais ihan tykätä olla meillä. 
Emma kyllä teki muitakin töitä kuin virkkasi pipoja, mm. siivosi, järjesti hyllyjä, leimasi paperipusseja ja kaikenlaisia hommia, mitä nyt Kaupassa on.


Yhtenä päivänä meidän firman Taiteellis-kulturellinen johtaja vei meidät, siis Emman ja minut,  kuvauskeikalle. 

Meillä oli kaks kassia kuvattavia lankoja. Oli käsittämättömän hieno päivä, aurinko paistoi ja lämpötila oli melkein kaksikymmentä astetta - vaikka oli jo syyskuun loppupuoli. 

Emma avusti kuvauksissa. Emman tehtävänä oli laittaa langat kauniisiin kekoihin ja näitä lankakekoja Emäntä sitten kuvasi. Kun Emäntä kuvasi, Emma vietti aikaa minun kanssani. No sehän passasi!



Ja mikä parasta, Emma ymmärsi meitä koiria! Onhan Emmalla itselläänkin koira, Turre. Kuulin paljon hauskoja juttuja Turresta - meillä on Turren kanssa paljon yhteistä. 

Emme me siis ihan vaan maanneet siellä rannalla, teimme me töitäkin, kuten alla on todistettu.


Minäkin yritin poseerata, sellaiseen tiiättekö tän televisio-ohjelman sen Huippumalli metsässä vai mikä se nyt olikaan -fiiliksissä.

(Ai niin, en ole muuten muistanut kertoa tätä televisiojuttua! No, kuten tiedätte Emännällä ja Isännällä ei ole kotona televisiota. Ja kun sitten ekan kerran näin television elävän kuvan, niin kyllä minä sitä ihmettelin. Ja oikeasti myös pelästyin. Naulitsin silmät televisioon ja varmuuden vuoksi muutaman kerran haukahdin, kun se oli niin kummallinen asia se liikkuva ja puhuva toosa. Nyt olen jo vähän televisioon tottunut, kun sitä aina silloin tällöin jossain kyläpaikassa näkee)

Eiks tullut aika hyvä otos! Vähän sellainen kaino ilme, jalat kauniisti ristissä ja lantio vähän silleen rennosti lotjallaan sivulle. Ja silmissä se kaihoisa katse kauas loistaavan tulevaisuuteen. 


Ja näihin mallien portfolioihin kuuluu tietenkin myös lähikuva kasvoista.

Turkki on pesty Hellä Suomalainen Shampoolla, 
turkki hoidettu käsin nyppimällä ja silittelemällä
valjaat ja hihna Rukka

Emma oli meillä kaksi viikkoa, se oli tosi kivaa! Toivotimme Emännän kanssa Emmalle paljon onnea ja menestystä niin kouluun kuin muutenkin elämään. Varmaan tapaamme joskus Emman kanssa vielä. 

Töissä on myös yks muu kiva asia:
Emäntä on sisustanut minulle kivan oman kopin.
Ei oo kaikilla koirilla näin hienoa koppia. Ja vielä sisätiloissa!



Huomenna on maanantai ja taas uusi viikko alkamassa. 
Katsotaan, mitä ensi viikolla tapahtuu.

Heipat kaikille!

perjantai 3. lokakuuta 2014

Aamun sarastaessa

Ai kamalaa, kun on aikaa viimeisestä postauksesta.
Emännän kanssa ollaan jouduttu olemaan niin paljon töissä, että ihan ahistaa. 

Mutta tänään meillä on yhteinen vapaapäivä! JEEE!
Emäntä nappasi aamulenkille kameran mukaan.

Oli aika aikainen aamu. Koulun kello näyttää ihan oikeaa aikaa.

Mun hienot heijastinliivini. Hyvin näkyy!

Kirjastossa paloi yövalot

Mun hommani on tämä nuuhkiminen.
Ja kyä kuulkaa mää nuuhkinkin!
Huamatkaa muuten tua mun valkoinen häntätupsuni. 
Sanovat, että se on aikas hupaisa.

Metro on päätepysäkillään kääntöraiteella

Aamu sarastaa rannassa

Onko tämä peili - vai jäätä -
vai onko todella näin tyyni sää? 

Yhdessä mennään. Eikös mennäkin?
Ja eikös meillä ole kivaa! 

Pitkän lenkin
 jälkeen parhainta on lepo.
Ai niin, parhainta ikinä on tietenkin ruoka lenkin jälkeen ja sitten lepo.

Kohta emäntä tulee mua ravistelemaan hereille - on aika lähteä taas seuraavalle lenkille. Tää toka lenkki onkin lyhyempi lenkki. Emäntä meinaa alkaa leipomaan, joten siks ei voida lähteä nyt kovin pitkälle. 

Tulkaa syämään sitten pullaa!
Wuh.