Ammatinvalintakysymyksiä

Koska olen jo kovasti kasvanut ja oppinut uusia asioita, joudun minäkin pohtimaan ammatinvalintakysymyksiä. Kävin TE-toimistossa ammattiapua kysymässä. Sain neuvoksi TET-ohjelman perusteella hakeutua tutustumaan työelämään. 

Sitten piti vain keksiä minua kiinnostavia töitä.

Työ yx:

varastoapulainen

Varastoapulaisen työssä pitää purkaa laatikoita, lajitella sisällöt hyllyyn ja pureskella lähetyslistat. Kaikki työtehtävät onnistuivat mutta oli vähän tylsää.

Työ kax:

Varaston supervisor

Piti vahtia kun muut (=Emäntä) teki varastoapulaisen työt.

Tylsää - Emäntä vaan teki töitä eikä ehtinyt leikkimään.

Päätä minulla olisi kyllä tähän hommaan riittänyt, olen meinaan sen verran nokkela ja noheva!

Työ kolme:

Tavaran kuljettaja varastossa

Tästä tykkään. On niin kivaa kantaa tavaroita paikasta toiseen. Aamuisin kannan aina ovelta Hesarin Isännälle keittiöön. Näitä kuljetustehtäviä saan joka päivä Emännältä ja Isännältä. Vaikka joskus tuntuu, että ne mua vähän hömpöttää kun joudun kuljettelemaan jotain ihan jonnin joutavia esineitä paikasta toiseen. 

Työ neljä:

Tavaranlajittelija

Tässä tapauksessa ihan jees, mutta sitten pitemmän päälle ei jaksa näitä samantyyppisiä kamoja aina lajitella. Pitäis päästä vaikka mittaamaan ja lajittelemaan minkin nahkoja. Voi poijjaat - sepä vasta olis hauskaa kun pääsis oikeen turjuuttaan niskasta niitä nahkoja. 

Työ viisi:

Laadun tarkastaja

Hmmm - tämä vaatiikin tarkkuutta niin haju- kuin makuaistilta. Tässä työssä joutuu käyttämään myös hampaita ja tassuja. Fyysisesti ja henkisesti todella monipuolinen ja vaativa työ.

Tämän kyseisen laadun kohdalta sanoisin, että aika kivan makuinen ja hajuinen - nuorehkoa vuoristometsän makuista alpakanvillaa ja pieni ripaus tumpun hajuista merinovillaa.

Kerän sai pyöritettyä hyvin ja nopeasti sotkuun. 

Pehmeysaste huono, tarttui ikävästi hampaisiin. 

Vyöte huonoa paperia, koska se oli helppo repiä.

Varteenotettava ammatti!

Työ kuusi:

Varaston vahtimestari

Tässä työssä voi harrastaa loikoilevaa mietiskelyä työn ohessa-

Työ seitsemän:

Sähkömiehen assistentti

Sähkömiehen assistentin tärkein tehtävä on varmistaa, että kaikki työkalut ovat ISO 2000, Tukesin, Tekesin, Sähköturvallisuuslaitoksen, Säteilyturvakeskuksen ja Maailman Terveysjärjestön standardien hyväksymiä. 

Työ kahdeksan:

maan kaivaja

Tämä ei ole kyllä mun juttuni. Ainakaan tällaisessa ympäristössä.

Vaikka kuinka kaivan, niin kuoppaa ei tule. Täysin turhaa hommoo!

Teen kyllä kaivurin hommia koirapuiston hiekkaläjässä, siellä sentään syntyy kuoppa mutta ei sielläkään koskaan pääse kuopan pohjalle. Saatikka että kuopan pohjalta löytyisi jotain mielenkiintoista. 

Työ yhdeksän:

Ratkaisukeskeisen ongelmatilanteen resurssien koordinaattori

Tässä työssä pitää olla todellista älykkyyttä, pitää nähdä kauas tulevaisuuteen ja olla universaalit visiot. Tällaisista lähtökohdista voi ajatella, että tällaista vaativaa henkistä työtä tekisi jonkin aikaa.

Ei siis ole ihme, että iltaisin simahdan nopeasti. 

Ja mikäs on simahtaessa Isännän viereen sohvalle.

Alitajuntani tekee nyt töitä, jotta löydän itselleni sopivan ammatin.

Palaan siis tähän ammattiasiaan myöhemmin!

Hyvää yötä!

Wuh

Leluja

Terve taas!

Vieläkin jatkuvat nämä kesäiset ja lämpimät säät. Onneksi olen nyt lyhytkarvainen, joten on mukavampi olla. 

Tänään kävimme taas uimassa koirauimarannalla.

Isännällä on uudet tossut. Eik oo käreet!

Ja minulla on nämä pinkit valjaat ja appelsiinin keltainen vesilelu.

Eik olla me värikäs pari?

Mutta ajattelin, että esittelen teille tänään vähän näitä minun lelujani.

Jos siis luulette, että minä vain pompin pitkin koirametsää ja uiskentelen meressä, niin se on väärä luulo.

Olen kova tyttö leikkimään kaikenlaisia leikkejä. 

Tässä on näitä minun lelujani.

Voi - tämä lammas on ihan ensimmäinen leluni. 

Tämän lelun sain jo silloin kun asuin vielä Pirkkalassa. Ihanat Emännän ystävät olivat ennakoineet minun tuloni. KIITOS!

Tämä on Maija.

Maija on kettu - kuulemma.

Vaikka oikeastaan Maija on minun veljeni.

Maija oli vieressäni jo ensimmäisenä yönä kun olin tullut Pirkkalasta Emännän ja Isännän luo. Maija muistutti niin kovasti minua veljistäni siellä Pirkkalassa, oli yhtä pehmeä ja samankokoinen kuin veljeni. 

Maijan haen vieläkin iltaisin viereeni omaan petiini. 

Nyt Maija on puhdas kun Isäntä pesi sen pesukoneessa. Linkous oli kyllä aika kyytiä....

Nykyisin Emäntä ja Isäntä katsovat kaikenlaisia muovirasioita sillä silmällä, että voisinko leikkiä niillä. Ja kyllähän minä voin! Kaikki kelpaa!

On muuten hiton kovaa muovia nää rasiat.

Tuota juomapulloa taidan kanssa rakastaa. Emäntä laittaa sinne joskus muutaman naksun sisään ikäänkuin siinä olisi minulle haastetta saada ne naksut sieltä ulos. Hah hah - ei mene kuin muutama sekunti kun naksut ovat syöty. Kun kerran keksin, miten ne saa sieltä ulos, niin se siitä haasteesta.

Ja pahvitötteröt! Aina yhtä ihania!

Niitähän tulee säännöllisesti ihan tästä talouden perushoidosta.  

Tämä tässä on pieni hirvi. Pienen pieni hirvi. 

Tämä mahtuu hyvin suuhuni - nyt varsinkin kun olen kasvanut, niin suustani pilkottaa vain hirven korvat.

Tämä on sellainen aarteeni, jota pitelen hellyydellä.

Mutta tätä en pitele hellyydellä.

Leopardikuvioinen pehmeä tossu!

Tämä tossu se saa kyllä kovaa kyytiä.

Ja tämä patukka on mun uimalelu.

Tämä siis kelluu ja kelluu hyvin, niin että näen sen, vaikka kuinka pitkälle se heitetään. Sitä paitsi tässä on tosi hyvä ergonomia - saan tämän hyvin suuhuni ja se pysyy siellä koko uintimatkan rantaan saakka.

Mutta kuten rakkaalle lelulle usein käy, Emäntä on jo joutunut sitä ompelemaan yhdestä kulmasta.

Näiden yllä olevien lelujen lisäksi minulla on vielä muitakin leluja. Mutta eihän kukaan jaksa katso sellaista määrää lelukuvia, joten valitsin vain nämä mun superlempparit tähän katselmukseen.

Leluja ei ole koskaan tarpeeksi!

Tästä lelujen kavalkadista puuttuivat kokonaan pallot.

Niihin palaan myöhemmin.

Nythän elämässäni on sellainen pallojakso:

uusien rautahampaiden kasvamisen vuoksiminulle on määrätty oikomishoito:

3 kertaa 15 minuutin pallottelua joka päivä 2 viikon ajan.

Lisäksi vähän epämiellyttävää hampaiden vääntelyä, jota Emäntä ja Isäntä tekevät muutaman kerran päivässä. 

Mutta näillä konsteilla minulle pitäisi kasvaa hienot uudet etukulmahampaat oikeaan asentoon.

Ehkäpä esittelen teille seuraavassa postauksessa hampaani....

Wuuuh!

PS. Emäntä ja Isäntä pyysivät lisäämään, että kun nämä lelut eivät riitä minulle, niin olen kyllä mestari keksimään myös ihan muita leluja (= leluiksi tulkitsemiani Emännän ja Isännän tavaroita).

Kauneusjuttuja ja aamulenkkiä

Moikka taas!

Olen saanut uudet valjaat! Eik ookin hienot!

Nämä valjaat saan päälleni, kun lähdemme pitemmälle retkelle.

'

Viime sunnuntaina olimme taas Koirametsässä. Kuten kuvasta näkyy, istuin mustikkapuskassa.

Olen myös oppinut syömään mustikoita. Emäntä sanoi, että hyvä juttu, ne on tervellisiä myös koirille. Emäntä ja Isäntä keräsivät taas mustikoita. Sienistä ei ollut tietoakaan, Isäntä sanoi, että ei tule sieniä kun on ollut niin kuivaa. 

Sunnuntai-iltana Emäntä ja Isäntä alkoivat puhua jostain tri.. tri..

En oikein saanut selvää, oliko jutun aihe Trieste, Trier vai Tripoli. Kaiketi se asia kosketti minunkin elämääni, kun ne asiasta puhuessaan katselivat samalla minua.

No, sitten koitti maanantai. Arvasin heti aamusta, että johonkin me lähdemme.

Lähdimme Emännän kanssa aamulla puoli kymmenen aikaan ekaks metroon ja sit vaihdettiin Hakaniemessä raitiotievaunuun. Vähän mua nuo ratikat vielä pelottavat - ne kun ääntelevät niin kummallisesti.

Menimme muutaman pysäkin välin ja sitten menimme yhdestä kaupan ovesta sisään.

Mitä ihmettä!

Siellä oli kolme korkeaa pöytää, kahdella pöydällä seisoi koirat ja niiden turkkia jotenkin huollettiin.

Vähän mua alkoi pelottamaan mutta koska olen reipas koira, en näyttänyt sitä.

Emäntä nosti minutkin pöydälle, sanoi minulle hei hei ja lähti. Jäin Emilian kanssa kahdestaan.

Ja mitä tapahtui!

Surrr surrrr suurrrrr 

ja niin minulta lähti turkki!

Ja tällaiselta näytän nyt:

Emäntä otti pentukarvan talteen ja sitä oli yhteensä 70 grammaa. Saas nähdä, mihin tuo mun pentukarva vielä päätyy...

On vähän outo olo - Emäntä sanoi, että samalta tuntui hänestä silloin aikanaan, kun letti leikattiin. Mutta toisaalta - on mulla kyllä viileämpi olo näin helteisellä säällä. 

Ja voi kuinka Isäntä, Emäntä, Erja ja Iiris sekä monet vieraat ihmiset ovat minua kehuneet hienoksi koiraksi. Täytyy varoa, etten tule ylpeäksi (hih hih).

Meillä oli Emännän kanssa se maanantai varsinainen kaupunkipäivä. Kun pääsin pois sieltä Trimmaamosta, kävimme Kaupassa, jatkoimme ratikalla keskustaan, katselimme maailman menoa Stockan kulmalla, jatkoimme ratikalla Emännän kampaajalle. Siellä sainkin nukkua yli tunnin kun Nina laittoi Emännälle uudet hiukset. Nina vaan ihmetteli, miten olen niin rauhallinen vaikka olen pentu. No, olin väsynyt. 

Vielä poikkesimme Mustiin ja Mirriin, josta sain uusien valjaiden pariksi uuden hihnan.

Sävy sävyyn.

Eik ookin hieno!

Kyllä siitä trimmauksesta on myös hyötyä. Nyt näkyvät minun hienot silmäripseni.

Olenhan käyttänyt jo pitkään L'orealin Supersensitive Young Age Long Lash Perfect Look -ripsiväriä. 

Jopa 78 % pidemmät ripset.

L'oreal - koska olen sen arvoinen.

Siis ripseni näette oikean silmäni yläpuolella, tuossa harmaan raidan yläpuolella.

Ja valkoinen on hännänpääni edelleen!

Tiistai-aamuna lähdimme aamulenkille. 

Eläinlääkärin mukaan minulla on jo "kunnon fileet" takajaloissa, joten lenkitkin ovat pidentyneet. Nyt jaksan kävellä jo mainiosti meren rantaan.

Tässä muutama otos hienolta kesäaamulta.

Ja tässä näette uuden oppimani asian:

kuonokosketuksen.

Kun Isäntä tai Emäntä ojentaa kätensä ja kämmen on auki, osaan hellästi koskettaa kirsullani kämmentä. Saan siitä naksun palkkioksi. Ei sillä ole väliä, missä kohtaa avoin kämmen on, tiedän, miten minun pitää toimia. 

Tätä taitoa jalostetaan kuulemma pikku hiljaa muihinkin asioihin. Emäntä sanoi, että näin pitäisi aina tervehtiä vieraita. Tämän asian opettelua aloitellaan. 

Siis - kun näemme, ojenna minulle kämmenesi ja sano minulle "päivää". Minä tervehdin sinua kirsulla kämmeneen.

Ahaa - nyt kuului kutsuhuuto. Emäntä huutaa, että pitää lähteä ulos. Sää on mitä mainioin, melkein 30 astetta lämmintä mutta onneksi käy vähän tuuli.

Heippa ja wuh.